Tulta ja tappuraa

Olen jälleen kerran tiedostanut keskeneräisyyteni. Huolimatta siitä, että olen luonnostani rauhallinen, niin arjessa tulee vastaan hetkiä, jolloin tunteeni pesevät tietoisuudellani lattiaa. Kiukku ja viha ovat voimakkaita seuralaisia, joiden kesyttäminen vaatii paljon henkisiä voimavaroja ja roppakaupalla palautumisaikaa.

Jokainen meditaatioon käyttämäni hetki, tuntui valuvan hukkaan huomatessani egoni olevan täysin pitelemätön viha-päissään. Mikään raja ei tuntunut olevan pyhä ja suustani tuli ulos ryöppyinä kaikkea sitä, mitä en soisi sieltä koskaan tulevan ulos. En varsinkaan läheisieni koettavaksi ja kuultavaksi.

Miten oppisin pitämään suuni kiinni ja mölyt mahassani? Mikä suitsisi egoni kettingeillä kiinni maansyvyyksiin ja laskisi tunteiden meren kuohut takaisin tyveen? Maailmanrauhan meditaatiot ovat jälleen tarpeen. Koko sisäinen maailmani on ollut tulta ja tappuraa. Jääkausi saa alkaa. Rauhaan, tyveneen pinnan taas tasoittaa.