Voiko ihminen löytää totuuden ilman henkisiä guruja ja opettajia?

Seuraava kirjoitus on lainattu erään henkisen etsijän ja opettajan facebook sivulta.

"J. Krishnamurti julisti aikoinaan,
että totuus on tietön niitty
ja että henkistä opettajaa ei tarvita.
Maharishi Mahes Yogi sanoi tähän,
että Krishnamurti oli kuin mies,
joka oli kiivennyt katolle
ja vetänyt tikkaat mukanaan ylös,
sitten hän sanoi toisille:
’Tulkaa tänne!’
Oma mestarini taas sanoi,
että kun Krishnamurti julisti,
ettei opettajaa tarvita,
hän oli niin sanoessaan opettajan asemassa.
Hänen opetukseensa sisältyi näin
sisäänrakennettu ristiriita."

Kirjoitin tähän näköiseni vastineen.

"Yhtähyvin Jiddu Krisnamurti saattoi olla oikeassa näin sanoessaan. Ihmisen paras opettaja voi olla myös elämä itse ja henkilökohtainen ohjaus, jota sisäiseksi ääneksi kutsutaan. Ymmärrettävästi Gurut, jotka pilkkasivat Jiddua sanomisillaan, halusivat säilyttää saavuttamansa autoritäärisen aseman suhteessa seuraajiinsa. Sehän olisi ollut vallan pois jakamista ja asemastaan luopumista. Mitä se ego olisi siihen sanonut - saavutetut edut ovat säilytettävä.

Jiddu puolestaan oli viisas mies, hän sokrateen tavoin tiesi, ettei tiedä. Siksi hän haastoi ihmisiä ajattelemaan itse, ponnistelemaan itse oman totuutensa löytämiseksi.

Kysymys on lopulta siitä, millä tavalla asioita haluaa käsitellä ja millaisesta näkökulmasta itse pitää. Tämä maailma tarvitsee ihmisten välistä dialogia enemmän, kuin ylhäältäpäin tapahtuvaa autoritääristä opetusta.

Opettajille ja vanhemmille on paikkansa ja tehtävänsä, kuten poliiseille ja palomiehillekin. Mutta ylimpiä maailmankatsomuksillisia totuuksia ja hengen etsintää tulisi ihmisten tehdä itse. Koska silloin kohtaamme maailman ja todellisuuden sellaisena kun se on, ei sellaisena kuin joku muu on sen kirjoittanut tai sanonut olevan.

Jos edelleen pelkäämme, että lopputuloksena on vain oman egon tarjoama loputon harharetki, niin silloin voit ymmärtää, että juuri pelko on se tekijä, joka estää näkemästä ja kokemasta Jumalaa ja löytämästä totuutta.

Omalla tiellä ollessasi kukaan ei estä sinua tutkimasta muiden ajatuksia ja totuuksia, sillä sisäinen äänesi kyllä kertoo sinulle, että sopiiko tarjottu tiedon palanen, palapeliisi, jota olet rakentanut koko elämäsi. Dialogia käydessä sinun on kuitenkin muistettava, ettet voi toisen ajattelua muuttaa, se johtaa aina konfliktiin. Siksi on hyväksyttävä totuutena myös se, että jokainen ihminen elää tätä elämää yksin. Tavoitellen lopullista yhteyttä jumalaan. Kaikki he ovat oikeassa, sillä näin he näkevät ja kokevat asiat omassa kehitysvaiheessaan.

Ehkäpä juuri siksi Krisnamurti oli oikeassa, on parempi haastaa ihmisiä ajattelemaan itse, kuin astua Gurun rooliin, ja tarjota ihmisille valmiiksi pureksittuja totuuksia, jota he eivät kuitenkaan voi omakohtaisesti kokea. Me voimme toki heittäytyä uskomaan, että jokin tie perille on oikeampi, kuin toinen. Me voimme fundamentalisen uskon tavoin lakata etsimästä ja ajattelemasta itse. Nojata etsinnöissämme pyhiin kirjoihin ja mestareihin. Ne ovat niitä valintoja, joita elämä antaa meille tehtäväksi.

Jokainen valitsee oman polkunsa mukaisesti. Tämä juuri elämässä on hyvää ja kestävää. Voimme valita joka hetki uudelleen. Olemmehan vapaita valitsemaan ja etsimään omaa totuuttamme.