Unimatkalla

Unilla on merkittävä rooli havaintojen evoluutiossa. Unet ovat osa tietoisuuden matkaa ja kehitystä, jota koemme maallisen elämämme aikana. Unet ovat muuntuneita tietoisuuden tiloja, jotka muuttuvat niiden tiedostamisen myötä. Vietämme kolmasosan elämästämme unessa. Yleisesti ottaen me emme ole luonnostaan tietoisia unien aikana. Siihen voi kuitenkin oppia. Rem - unen aikana näemme unia, joita muistamme vaihtelevalla menestyksellä. Useimmiten  tietoiset muistikuvat pyyhkiytyvät pois unista heräämisen hetkellä. Unien muistamista voi kuitenkin oppia systemaattisen harjoittelun kautta. Unikirjan pitäminen on yksi hyvä keino. Aikanaan opimme muistamaan uniamme. Aikanaan uniin tulee yhä enemmän tietoisia unia, joissa kesken unen heräämme tietoisiksi itsestämme. Jonain päivänä koemme tietoisen unimaailmaan siirtymisen. Se muuttaa kaiken ajattelustamme. Saamme lopullisen vahvistuksen omakohtaisen kokemuksen myötä ounasteluillemme todellisuuden luonteesta. Tämä kokemus muuttaa meitä. ...

Tänä yönä se onnistui. Nimittäin kunnollinen astraalimatka. Niiden tekemistä aiemmin estänyt pelko oli vihdoin voitettu. Astraalikeho on meidän fyysiseen kehoomme kiinnittynyt magneettikeho, jonka irrottautuminen kehosta tuntuu voimakkaalta magneettiselta vetovoimalta. Sen vetovoima kehoa kohtaan on uskomattoman vahva ja kaikkinaiset yritykset päästä tietoisesti irti kehosta on tähän asti tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta.  Pelko on astunut esiin vetovoiman tuntuessa kehossa konkreettisena korvia huumaavana vetona, liikkeen tunteena. Nytkin sain muutaman kerran palautella itseni takaisin kehoon pelon vuoksi. Sitten oivalsin keskittyä kutsumaan edesmennyttä koiraani (jota rakastin suuresti) tulemaan paikalle. Ajattelin että jälleennäkemiseni toive on suurempi rakkauden tunne kuin kokemukseen liittyvä pelko.  Tämä onnistui. Alussa vetovoiman tunne oli mahtava. Tuntui siltä kuin kehoani olisi piiskattu ilmakompressorin ilmalla. Jokapuolelta. Aluksi se tuntui epämiellyttävält...

Toisinaan unet tuottavat uskomatonta viihdettä, mutta joissa on mukana myös paljon mielenkiintoista symboliikkaa. Niin oli minun viimeyön unessanikin. Kerron siitä esimerkin. Olin lapsuuden perheeni kanssa suomalaisessa maisemassa järvien ympäröimänä. Itseasiassa elimme veden paisumuksen jälkeisessä maailmassa. Vesi oli noussut kaikkialla ympärillämme metreittäin, jopa kymmeniä metrejä. Olimme yhdessä etsineet turvallista majoitus paikkaa ja olimme saapuneet pienelle saarelle, joka oli muodostunut korkean mäen päälle.  Vesi oli alkanut vetäytymään sieltä ja se paljasti mäenpäällä olevan talon, joka oli veden ja kosteuden hapristama. Aloimme tutkia taloa. Kävimme talon sisällä, jossa oli vettyneitä huonekaluja, seinät ja katto olivat kosteudesta rempallaan. Kaapeissa kölli unisia kissoja?! Kattolevyt olivat repeilleet, kaikkialla oli vesi tehnyt tuhojaan. Kuitenkin huomiomme kiinnittyi siihen, että joku oli käynyt täällä. Seiniä oli revitty auki, jotta ilma pääsisi kiertämään rakent...

Aamulla ennen heräämistä olin jonkinlaisessa horroksessa. Päivätietoisuus oli löyhästi avoinna. Samanaikaisesti myös unimaailma oli lähellä. Ajatus ja järki oli mukana. Kuulin fyysisen talon äänet ja samanaikaisesti kuulin keskustelun ääniä läheltäni uninmaailmassa. Kaksi keski-ikäisen kuuloista naista keskusteli ilmeisesti jonkinlaisen keittiönpöydän ääressä. Katsoin äänen suuntaan. Vaalean verhon takana oli liikettä ja puhetta. Sitten kuulin toisen naisen sanovan ääneen: Me herätimme hänet. Sitten tämä nainen lähestyi minua ja sanoi, anteeksi ei ollut tarkoitus herättää sinua. Voit palata takaisin nukkumaan. Ja sen jälkeen ponnistelin, että sain avattua silmäni omassa sängyssäni. Oloni oli herätessä todella raskas ja kankea, niin mieleltä kuin keholtani. Horrostilassa oli keveämpää. Muutaman minuutin meni, että palauduin kunnolla hereille. Missäköhän olin? Kuka ohjasi minut takaisin nukkumaan? 😁