Uni vesimaailmasta

Toisinaan unet tuottavat uskomatonta viihdettä, mutta joissa on mukana myös paljon mielenkiintoista symboliikkaa. Niin oli minun viimeyön unessanikin. Kerron siitä esimerkin.

Olin lapsuuden perheeni kanssa suomalaisessa maisemassa järvien ympäröimänä. Itseasiassa elimme veden paisumuksen jälkeisessä maailmassa. Vesi oli noussut kaikkialla ympärillämme metreittäin, jopa kymmeniä metrejä. Olimme yhdessä etsineet turvallista majoitus paikkaa ja olimme saapuneet pienelle saarelle, joka oli muodostunut korkean mäen päälle. 

Vesi oli alkanut vetäytymään sieltä ja se paljasti mäenpäällä olevan talon, joka oli veden ja kosteuden hapristama. Aloimme tutkia taloa. Kävimme talon sisällä, jossa oli vettyneitä huonekaluja, seinät ja katto olivat kosteudesta rempallaan. Kaapeissa kölli unisia kissoja?! Kattolevyt olivat repeilleet, kaikkialla oli vesi tehnyt tuhojaan. Kuitenkin huomiomme kiinnittyi siihen, että joku oli käynyt täällä. Seiniä oli revitty auki, jotta ilma pääsisi kiertämään rakenteissa. Talo oli jätetty kuivumaan. Merkillisintä tässä oli kuitenkin se, että tämä oli minulle ensimmäinen selkeä todiste muista ihmisistä, jotka olivat selviytyneet vedenpaisumuksesta. 

Tutkimme lähialuetta ja löysimme vanhan pitkän kirkkoveneen, jonka perässä oli vanha, mutta käyttökuntoinen moottori. 

Lähdin yksin tutkimaan vesialueita ympärilläni, rämeisiä suistoja, jotka muodostuivat veden alle jääneistä puiden latvoista. Niitä oli paljon. Lähestyin veneellä vesimaailman keskipisteeksi kutsuttua paikkaa. Se oli valtavan kokoinen kallio, jonka päälle oli aikoinaan rakennettu kivilinna ja paljon kiviasumuksia. Noissa rakennuksissa kerrottiin asuvan uskonnollisia ääriryhmittymiä odottamassa pelastajan tuloa. Heitä tulisi väistää. He eivät kertomuksien mukaan poistuneet koskaan saareltaan ja muutenkaan olleet ulkomaailman kanssa tekemisissä. 

Jatkoin etsimistäni ja hyvin kaukana näkyi uusi saari. Se oli kuitenkin niin kaukana, että varmuudella en pääsisi enää takaisin perheeni pariin vettyneelle talolle, vaan päätös sinne lähtemisestä olisi yhdensuuntaisen menolipun valitsemista. En pääsisi omin voimin takaisin. Kaukana todellakin häämötti saari, jonka koosta ei ollut minkäänlaista käsitystä. Jokin sisälläni houkutti minua lähtemään sinne. Näin lähdin.

 Saavuin saaren kärjessä olleeseen pitkulaiseen niemeen. Sen kärjestä lähti polku syvemmälle saaren sisuksiin. Jossain vaiheessa vastaan tuli ihmisiä, jotka olivat ystävällisiä, mutta he pyrkivät välttelemään puhumista minulle. Paitsi eräs ikäiseni nainen. Tässä kohtaan uni muuttui epäselväksi. Kehoni sängyssä maatessa tunsi pääkipua.

 Seuraava muistikuva tuosta unestani oli se, että tiesin tämän naisen toimineen yhteisönsä sääntöjä vastaan paljastamalle minulle salaisen polun sijainnin, jota seuraamalla totuus maailmasta valkenisi. Tämä nainen oli karkoitettu "unohdukseen" salaisuuden rikkomisesta. Viimeinen minkä unestani muistan oli se, että saavuin perille eli salaisen polun päähän. Tulin jälleen rantaan. Tällä kertaa kyseessä oli pieni joki, jonka ylitin helposti. Edessä oli suuri mäki ja sieltä johti polku laaksoon, mäen toiselle puolelle.

 Yllätykseni oli suuri, kun saavuin laakson pohjalle. Siellä oli modernin lomakylän tapainen paikka. Keskellä suuri rakennus ja sen vieressä pienempiä rakennuksia. Menin sisään tähän rakennukseen ja sain selville, että kysymyksessä oli "unohduskeskus". Ihmiset tulivat tänne lomailemaan omasta elämästään. Täällä he saivat matkan mitä erikoisimpiin uniin ja fantasioihin ja he elivät oikeasti niissä. Kunnes totuus maailmasta valkenisi heille. Etsin tätä naista sieltä, mutta virkailija sanoi minulle, että hän oli palannut uudestaan unohduksen kautta vesimaailmaan. Hänen edellinen muistonsa siitä oli pyyhitty, mutta hän halusi silti palata sinne. Etsimään minua. Uni päättyi siihen. 

Mitä oikein teemme elokuvilla, kun unet ovat tällaisia?!