Ihmiset näkevät mitä haluavat

(Vastine vanhan ystäväni Veli Martin Keitelin artikkeliin 9.4.2020.)

Ihmiset näkevät, mitä haluavat nähdä. Toiset ihmiset eivät näe sitäkään, vaan psyykkiset defenssit määrittelevät heille, mitä he näkevät. Kieltäminen on yksi näistä defensseistä. Silloin mieli yksinkertaisesti määrittelee, (huolimatta ihmisen koulutuksesta tai muusta statuksesta) ettei tämä voi olla totta - sitä ei tapahdu. Sitä ei voi tapahtua. Sen jälkeen alkaa kuumeinen samanmielisten ihmisten etsiminen.

Monenlaiset todistajat ja epämääräisimmätkin todisteet käyvät. Aina löytyy jokin asiantuntija, viranomainen tai vaikka fiksu muusikko, joka sanoo, ei meillä ole mitään huolta tai ongelmaa tässä. Ei vaikka koko muu maailma taistelisi kaikilla resursseillaan uutta, näkymätöntä uhkaa vastaan.

 On helpompi mennä kaikenlaisien teorioiden taakse. - "Ei tässä ole kysymys viruksesta, vaan yksilön oikeuksien rajoittamisesta". "Tässä on kysymys kansalaisten orjuuttamisesta uudenlaisen vallan alle, jossa keskeiseen rooliin nousee peukaloidut rokotteet, ihonalainen mikrosiru ja kaikkea mitä nyt valvontayhteiskunta tarvitseekaan". Näitä teorioita riittää. Nämä teoriat aiheuttaa perusterveille ihmisille suuremman uhan, kuin joku "vaivainen" korona virus. 

Tämä on todellinen ongelma ja sellaisenaan se tuo heille pelkoa, jota vastaan tulee taistella kaikin keinoin. Siinä kohden on veljen käsi noussut veljeä vastaan. Mielipide vastaan mielipide. Katkeraan loppuun saakka. Pelkoa ei kuitenkaan ole olemassa, ennen kuin tartumme siihen tietoisuudessamme. Tottakai ihmisten mieliin vaikuttaa, se mitä he näkevät tai pelkäävät näkevänsä joka päiväisessä elämässä. Toisille se on virus, toisille totalitäärinen valvontayhteiskunta. Silti pelkoa ei ole olemassa, jos luovumme siitä. 

Mitä se sitten tarkoittaa? Kun olemme käyneet omat mielen sisäiset skenaariomme lävitse ja hyväksyneet niiden asioiden olemassaolon, jota emme voi muuttaa - pelko raukeaa. Se ei silti tarkoita, että ihmisen tulisi heittäytyä uhkarohkeaksi tai varomattomaksi. Varautuminen ja ennakoiminen on viisautta. Toisista ihmisistä välittäminen ja huolehtiminen on rakkautta. Me kaikki voimme toivoa ja vaikka sisäisesti tehdä mielikuvaharjoitteita, jossa virusta ei enää ole - jos se helpottaa meidän mieltämme. 

Mutta ei meidän silti kannata lähteä julkisesti lähteä vähättelemään tilannetta, jossa elämme nyt. Tai hypätä David Icken ja kaltaisiensa salaliittoteoreetikkojen kelkkaan julistamaan heidän totuuttaan. Olen seurannut Davidin ja poikiensa elämää, siitä lähtien kun tapasin heidät studiollamme haastattelun merkeissä. Icke on liikemies- ja hyvä sellainen. Hän on luonut teorioita, joihin on ihmisten helppo uskoa. Näissä teorioissa on aina ongelma, syyllinen ja uhri. Uhri on tietenkin tavan kansalainen. Syyllinen on aina joku absoluuttinen paha. Ongelma on tietenkin se, mikä saa ihmisen pelokkaaksi ja epävarmaksi oman todellisuus käsityksensä suhteen. Tällaisesta syntyy hyvää koukuttavaa kirjallisuutta. 

Viimeksi eilen Davidin poika uhosi fb tilillään: "me emme tarvitse youtubea, omilla kotisivuillamme oli yli 2 miljoonaa kävijää vuorokaudessa". He kuulivat Davidin uudet teoriat. Kyllä sillä kävijämäärällä mainostajat innostuvat. Se on selvää ja hyvää tekee kaikelle muullekin mitä sattuvat myymään. Teepaidatkin myydään käsistä. Tai vaikka teemukit. Kaikki käy. 

Kaikki tämä salaliittoteorioiden hypetys vie huomion kuitenkin pois kaikkein tärkeimmästä etsinnästä kautta aikojen. Tietoisuuden matkasta. Sielun matkasta. Rakkauden ja ykseyden tiestä. Olen nähnyt monen "veljen" katoavan sielultaan pois valosta, erilaisien synkkien ja vainoharhaisien teorioiden maailmaan. Heidän eteensä on asettunut pimeä usva, joka pitää heidän mielensä muurit korkeana ja sielunsa pimeydessä ja surussa. Eikä se pääty ennen kuin ihminen palaa takaisin näiden ihmeellisten, valloittavien, mutta synkkien teorioiden maailmasta, mielen suruista ja sielun pimeästä yöstä. 

Toivon, että kun tämä kaikki korona melske on ohi, Martin voisi olla oikeassa, ettei juuri ketään tähän virukseen kuollut. Samalla toivon että oma toiveeni olisi toteutunut: yhteiskuntien rajoittavat toimet olisi tehty rakkaudesta läheisiämme kohtaan, ei luodakseen uutta totalitääristä valvonta yhteiskuntaa tyyliin a la Bill Gates. Siihen asti toivon kaikille rauhaisaa elämää ja paluuta peruskysymyksien äärelle. Vaikkei niillä seuraajia saisikaan yhtä paljon kuin näillä ihmeellisillä salaliittoteorioilla.