Valitsemmeko pelon vai rakkauden?

Ystäväni Harri Tuominen kirjoitti fb- sivuillensa ajatuksia, jossa hän peilasi maailman kollektiivisia muutoksia pelon kautta. Hän toi esille, että kollektiivinen tietoisuus vaikuttaisi esimerkiksi siten, että ilmastonmuutokseen liittyisi pelkoa, joka olisi nyt muuttunut koronaviruksen peloksi. Tämän "ilmastopelon" häviäminen kollektiivisesta tajunnasta olisi parantanut luontoa mm. typpioksidin vähenemisen kautta.

 Kollektiivinen tietoisuus vaikuttaa moniin asioihin, mutta niin vaikuttavat ihmisten teotkin. Typpidioksidin väheneminen ilmakehässä johtuu pääosin liikenteen ja teollisuuden päästöjen vähentymisestä - ympäri maailman.

 Hän kirjoitti myöskin, että tänä keväänä koettu järjetön wc paperin hamstraus olisi yksi näistä kollektiivisen tietoisuuden kentässä tapahtuvista asioista.

 Tähän on helppo yhtyä. Se, että tämä hamstraus käynnistyi kuin salama kirkkaalta taivaalta oli kyllä kollektiivisen tajunnan aiheuttamia asioita. Pelko korona viruksen vaikutuksia kohtaan konkretisoitui kollektiivisessa tajunnassa ja purkautui ulos älyttömänä wc paperin hamstraamisena.

 Itse en henkilökohtaisesti usko siihen, että kansalaisten huoli (joka ei ole pelkoa vaan rakkautta) ilmastonmuutoksesta on hävinnyt minnekään. Se on edelleen yksi pitkän aikavälin haasteistamme. Nyt vain olemme joutuneet kohtaamaan akuutin haasteen koronassa, jonka vaikutukset ovat näkyvissä nyt - ei ilmaston tavoin jonain päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa. 

Koko tämä pelon kautta ajatteleminen on mielestäni nurinkurista. Miksi haluaisin levittää asennetta, että ilmastonmuutos katoaa, jos emme ajattele sitä tai huolehdi siitä. Poissa silmistä - poissa mielestä. Se ei kuitenkaan muuta tosiasioita. Tosiasioiden kieltämisen taustalla on yleensä pelko. Äveriäät teollisuusmielet ovat toki innoissaan tällaisesta ajatuksesta - sehän mahdollistaa heidän päästökiintiöiden nousun, entisestään rikastumisen ja luonnon ekosysteemi maksaa tämän ajattelutavan hinnan.

 Kannattaisin enemmän sitä ajatusta, että rakkaus ihmislajiamme kohtaan tässä korona tilanteessa on vaikuttanut kollektiivisen tietoisuuden kentässä positiivisesti. Toisistamme huolehtiminen ja heikompiosaisten suojelu on ollut sitä rakkautta, joka on saanut myös luontomme hyvinvoinnin kohenemaan. Vaikka tämä rakkaus vaatisikin hetkellisten rajoitteiden asettamista arkielämäämme. Tämä jos mikä osoittaa ihmisluonnettamme. Olemmeko valmiita luopumaan saavutetuista eduista edistääksemme rakkauden ja hyvinvoinnin ilmapiiriä ihmis- yhteisössämme? Olemmeko valmiit asettamaan kerrankin ihmisen hyvinvoinnin talouden pyyteiden edelle? Tästähän ihmiset ovat haaveilleet iät ja ajat. Ei koronasta, vaan siitä ettei kaikkea mitata rahassa. Hengen voittoa aineesta. 

Kaikkea ei tarvitse peilata pelkojen kautta, kun maailmassa on suurempiakin voimia, kuten on ikuinen Rakkaus. Rakkaus on toisistamme huolehtimista ja välittämistä. Siihen ovat tähdänneet myöskin yrittäjiin suunnatut tukitoimet, vaikka ne eivät toteutuksessa täysin maaliin ole osuneetkaan. Samalla tavoin me kaikki voimme pyrkiä huolehtimaan heistä, joita tämä maailmantilanteen johdosta joutuvat kärsimään taloudellista ahdinkoa. Tukekaamme näitä kivijalka kauppansa ovia sulkeneita yrittäjiä ostamalla heidän tuotteitaan verkosta. Posti kulkee edelleen.