Ajatuksia Pyhästä kolminaisuudesta

Vastine Oskari Juurikkalan, Opus dein papin kirjoituksiin Facebookissa pyhästä kolminaisuudesta. 

Isossa kirjassa näitä pyhiä kolminaisuuksia esiintyy useassa kohdassa. Omille pohdinnoilleni tärkeimpiä ja samalla mielenkiintoisimpia niistä ovat olleet: Isä, Poika ja Pyhä henki. Tie, Totuus ja Elämä sekä Taivas, Helvetti ja Maa. 

Toki tulkitsen nämä käsitteet hieman eri tavoin kuin perinteinen kristitty. Isänä ajattelen käsitettä Jumaluudesta, mutta en personoi sitä sukupuoleen millään muotoa. Poika on oppilas, joita me kaikki olemme. Pyhä henki on minulle rakkaus, joka elävöittää kaiken. Kaikessa liikkuva elämän virta - Jumalan tietoisuus, joka ylläpitää luomakuntaa. Yhdessä nämä muodostavat ykseyden, kaiken kuulumisen yhteen. - Elämän. 

Tie, totuus ja elämä merkitsee minulle myöskin ykseyttä, sillä ne muodostuvat mielestäni yhdestä ja samasta tekijästä. Olemalla tiellä, jonka nimi on elämä, opimme totuuden luojan luomasta olevaisuudesta, samoin kuin itsestämme. Jeesus sanoi, että Isä ja minä olemme yhtä. Samalla tavoin ajattelen meidän kaikkien olevan yhtä luojamme kanssa. Käymällä pyhän kolminaisuuden tietä, elämällä elämäämme opimme totuuden, joka yhdistää meidät luojamme kanssa. Ja me Jumalan lapsina, tyttöinä ja poikina olemme olleet aina yhtä isämme kanssa. Yhtä sen pyhässä hengessä ja elämän virrassa. 

Ainoa, joka meitä on pyrkinyt erottamaan on helvetti, joka on ero Jumalasta. Se ei minun ajatuksissani ole paikka, sen enempää kuin itku ja hammasten kiristys tai helvetin tuli, vaan unohdus siitä keitä me todella olemme ja mistä tulemme. Olemme kadottaneet henkiset juuremme ja joutuneet unohduksen ja itsemme kadottamisen tilaan. Taivas on olevaisuuden ja ikuisuuden ymmärtämistä. Taivas on elämän moniulottuvuuden havainnoimista ja sen ymmärtämistä. Taivas on rakkauden palaamista elämäämme, sillä Jumala on rakkaus. Maa on meidän persooniemme koulu, jossa opimme sokeina löytämään tiemme takaisin ykseyteen, Jumalan huomaan. 

Se, että opimme tarkastelemaan näitä kaikkia olevaisuuden puolia samassa isossa kuvassa, laajentaa ymmärryksemme huomaamaan, että me elämme kaikki ykseydessä. Taivas ja maa ovat yhtä, eikä helvetti ole muuta kuin koulu, joka opettaa meille dualistisuuden opin - unohduksen ja muistamisen välillä. Se johdattaa meidät etsimään tietä takaisin ykseyteen - Jumalan yhteyteen.