Salaliittoteoreetikko yhteiskuntakriitikkona

Salaliittoteoreetikoille on muodostunut oma paikkansa yhteiskunnassamme. Useimmiten tätä hyvin pientä, poliittisesti värittynyttä - usein jopa fanaattista kansanryhmää edustaa sen äänekkäin, mustavalkoiseen ajatteluun suuntautunut joukko. He eivät pidä valtavirtaistunutta ajattelua todellisuutta oikeudenmukaisesti ja totuudellisesti kuvaavana ajatteluna. Useimmat näistä kritisoivat valtamedian tarjoamaa todellisuuskuvaa valheellisena, rahamaailman eliitin tarjoamana todellisuuskuvana, jonka pääasiallinen tehtävä on harhaanjohtaa ja lopulta orjuuttaa tavallista kansalaista - matti meikäläistä.

Heillä on toki oma tärkeä paikkansa yhteiskuntamme kriitikkoina - vaikka he eivät olisikaan oikeassa yhteiskunnassa vallitsevasta suunnasta. Värjäämällä totalitääristä kuvaa yhteiskunnastamme, he toimivat samalla sosiaalisena kontrollina aikalaisille päättäjillemme osoittaen yhteiskunnallisen suunnan, jota meidän ei tule valita missään tilanteessa.

Päättäjien ja heidän politiikkaansa luottavien henkilöiden tuleekin leimata nämä äänekkäät ”totuuden torvet” salaliittoteoreetikoiksi, sillä julkinen leimaaminen vahvistaa heidän pysymistä inhimillisessä, ihmislähtöisessä politiikassa. Heidän on toimittava niin, ettei hiljainen, suuri kansanjoukko saa aihetta ajatella näiden äänekkäiden salaliittoteoreetikkojen olevan oikeassa. Tällä tavoin sosiaalinen kontrolli toimii hyvin asioissa, joita muutoin olisi vaikeaa kontrolloida.

Inhimmillisesti ja oikeudenmukaisesti toimiva yhteiskuntajärjestys eivät voi sallia huutoäänestyksen määräävän tulevaisuuden suunnan. Tällainen tilanne johtaisi vahvaan polarisoitumiseen, jossa ääripäät ja ääri-ilmiöt johtaisivat kehityksen kulkua kohti kaaosta ja yhteiskunnallista epäjärjestystä, jossa vahvimman laki ajaisi kaiken muun edelle. Siinä liikehdinnässä ihmisoikeudet ja humaanit arvot eivät enää ohjaisi ihmisen toimintaa, saati sen ajattelua. Sellainen yhteiskunta olisi todellinen askel kohti totalitärismiä, jossa diktatuuri voitaisiin nähdä todellisena mahdollisuutena tulevaisuuden suunnan muuttamiseksi pois kaaoksesta. Sitä tuskin meistä kukaan haluaa. Valko-Venäjän, Euroopan viimeisen diktatuurin kuolinkorahdukset lienee tästä hyvä osoitus.