Unimatkalla

Joulu on ohi. Alzenheimeria sairastava äitini oli joulunajan kylässä luonani. Kahden päivän lyhyt vierailu oli raskas, sillä isäni oli kuollut kolme kuukautta sitten. Muistoni heistä yhdessä olivat edelleen eläviä mielessäni. Nyt äitini oli yksin ja hänen sairautensa on edennyt jo täysin muistamattoman ihmisen elämäksi ja selviytyminen vieraassa ympäristössä on hankalaa. Hän kertoi tuntevansa olevan eksysissä jokaikinen hetki ja vaikka kasvot ympärillä tuntuivat tutuilta, heidän tunnistaminen oli silti vaikeaa. Toisinaan jopa mahdotonta.  Olen toisinaan miettinyt muistisairautta, että millaisesta sairaudesta siinä on todella kysymys. Olen kuvannut ihmisen ajatuksia ja maailmankuvaa palapelinä, jossa palaset ovat ajansaatossa löytäneet palapelissä paikkansa ja muodostaneet siitä ymmärrettävän kuvan. Äitini palapeli on totaalisen hajalla. Palaset eivät ole liittyneet toisiinsa. Logiikkaa palasien välille ei tunnu rakentuvan. Ei ole mitään näkymätöntä verkkoa, joka ohjaisi palaset toi...

Itse en ole rokotteiden kannattaja, mutta en innostu myöskään näistä salaliittojutuista aiheen ympärillä. Ajattelen taudin tukahduttamisen olevan paras lääke koronaan, mutta ihmiskunta ei näytä olevan siihen valmis.  Tukahduttaminen vaatisi yhtenäisyyden ja poliittisen konseksuksen saavuttamista tässä asiassa. Se ei näytä mahdolliselta näin vähäisillä kuolleisuusluvuilla. Rokotteet ovat vanhan ja samalla nykyisen elämäntapamme ja maailmanjärjestyksen tapa hoitaa asiat. Mahdollisimman vähän muutoksia nykyiseen elämäntyyliimme. Kuluttaminen ja kertakäyttökulttuuri jatkukoon. Talouden hyödykkeiden jakautuminen epätasaisesti. Epäarvoisuutta ihmisten ja kansojen välillä. Väkivallanuhka rauhan takeena. Egoistisuuden aikakauden huipentuminen haluun kontrolloida, kuka saa oikeuden elää yhteiskunnassa ja kenen osaksi jää olla sen ulkopuolella. Mikään ei muutu ennenkuin löydämme yhtenäisyyden ihmiskuntana. Sen opettelu lähtee yhdestä asiasta kerrallaan. Pienin askelin. Korona tarjoaa siinä m...