Unimatkalla

Olen aina tuntenut vetoa luontoon ja asunut lapsuudesta asti sen läheisyydessä suurimman osan elämästäni. Puut, metsät, vaarat ja erilaiset vesistöt ovat olleet minun sielunmaisemaani lapsuudesta pitäen. Ensimmäinen muistoni metsästä sijoittuu aikaan, jolloin olin kolme vuotias. Asuimme siihen aikaan itä-Suomessa, Joensuussa. Vanhempieni talo sijaitsi laitakaupungilla, Utra- nimisessä kaupungin osassa -korkeiden mäntyjen ja petäjien muodostaman havumetsän reunassa. Sinne juurtui minun sielunmaisemani, Karjalan mäntyjen ja sammal-mättäiden sekaan. Eräänä kesäisenä aamupäivänä olin naapurin pojan kanssa leikkimässä pihojemme välillä olevan hiekkakasan luona. En tiedä mistä saimme tuolloin ajatuksen lähteä yhdessä, kaksi vuotta minua vanhemman leikkikaverini kanssa tonttiemme rajalla sijaitsevaan metsään. Lähdimme seuraamaan pihasta lähtenyttä metsäpolkua, vanhempien vahtivan silmän huomaamatta. Polku kiemurteli ja meidän tuli pomppia erilaisten pienten ojien ylitse. Jossain vaiheessa mui...