Unimatkalla

Meillä kaikilla on oma tapamme määritellä todellisuutta. Useimmiten tapamme ovat subjektiivisia todellisuuden määrittely tapoja, jotka perustuvat henkilökohtaiseen rakenteelliseen ymmärryspohjaan, skeemaan. Sen muodostumiseen vaikuttaa yksilön tietoiset subjektiiviset kokemukset, uskomukset, kognitiot ja päättelykyky maailmasta ja sen ilmiöistä. Minun subjektiivinen havainto maailmasta on että tietoisuus ja aineellinen maailma on syy ja seuraussuhteessa, kuten myös vuorovaikutussuhteessa keskenään. Tietoisuus näyttäytyy meille esim ajatuksien, tunteiden, herkkyyden ja intuition kautta.  Ajatustoimintaan liittyy looginen päättelykyky ja johtopäätöksien luominen, joka usein mielletään käsitteeksi rationaalinen eli järkiperäinen ajattelu. Se itsessään ei tarkoita sitä että ihminen nojaa kaikki ajatuksensa johonkin tiettyyn filosofiaan, tieteelliseen näkemykseen tai uskomusjärjestelmään. Se tarkoittaa minkä tahansa tiedon käsittelyä tai päättelyä loogisesti esim syy-seuraus suhteen kau...

Heräsin näiden sanojen kanssa. En tiedä ovatko nämä sanat tärkeitä, sillä mieli kuljettaa sanoja erilaisiin merkityksiin ja tulkintoihin. Yhdelle sana voi tarkoittaa sisältöä ja toiselle sen tulkintaa. Jaan ne kuitenkin. Valaistuminen on osa mielen tekemää matkaa, jossa sanat eivät kykene määrittelemään todellisuutta niinkuin haluaisimme niiden tekevän. Mieli ja ajatukset ovat osa suurta kiertoa, jossa tarinan kertoja kuvailee tarinaa yhdeltä tasolta. Kuitenkin tasoja, joilla tarina tapahtuu on useita. Mielen ja egon taso kuvaa dualistisuutta, jossa tarina jakautuu tulkintoihin hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Kysymys tuolloin on subjektiivisesta tulkinnasta. Kuitenkin tarkastellessa tarinan kokonaiskuvaa, muotojen taakse kätkeytyvää ideatason todellisuutta, jakoa dualismiin ei ole. Kohtaamne silloin abstraktiuden, jossa erittelyä ja erillisyyttä ei ole. On vain puhtaita kokonaiskuvassa vaikuttavia voimia ja sinun puhtaan tietoisuutesi suhde niihin.  Evoluutiossa puolestaa...

Tunnen turhautumisen kalvavan sisintäni. Tämä tunne on tuttu minulle. Koin sen jo nuoruudessani enkä silloin en ollut valmis kohtaamaan sitä. Halusin tehdä niin paljon, mutta elämä oli laittanut käteni ja jalkani rautoihin. Katsele tätä maailmaa, mutta älä tee mitään muuttaaksesi sitä! Näin tunsin sen virnuilevan minulle, samalla kun katsoin elämäni pyörivän filminauhana silmieni edessä turhauttaen minut.  Sama tunne on iskenyt minuun nyt. Uskottelen itselleni olevani jo vanhempi ja viisaampi käydäkseni tämän tunteen lävitse. Se tuntuu mahdottomuudelta edelleen. Lienenkö oppinut mitään tämän elämän aikana? Ainakin kärsimättömyys ja turhautumisen sietokykyni riepottelee edelleen sieluparkaani. Mitä sitten oikein haluan? Onko minulla siitä aavistustakaan - vieläkään, kaikkien näiden vuosien jälkeen? Haluan elää erilaisessa maailmassa. Minulla ei ole mitään tätä koronaa vastaan. Ihmiskunnalle tekee hyvää huomata, etteivät he voi riistää mielinmäärin maailman luonnonvaroja ja saastutta...